Kauan sitten, Disneyland Parisissa jopa yhden elokuvateatterissa vietetyn hetken saattoi saada tuntumaan kuin astuisi täysin toiseen maailmaan… Näin ainakin kaksi mennyttä huvipuistolaitetta, jotka nykyään ovat historiaa, toivat vierailijoille tätä kokemusta Discoverylandissa: ensin Captain EO, joka vei kävijät futuristiseen seikkailuun Michael Jacksonin johdattamana, ja sitten Kutsukaa minua kokoonsa pienentäväksi, joka oli saanut innoituksensa Szalinski-Perheestä (mutta ennen kaikkea ikonisen tieteiselokuvan vuodelta 1989). Nämä kaksi huvipuistolaitetta kertovat ajasta, jolloin puisto panosti mielellään elokuviin, 3D-tehosteisiin ja uppoutumiseen.
Kun Disneyland Paris avasi ovensa vuonna 1992, Captain EO oli yksi merkittävistä nähtävyyksistä Discoverylandissa. Viettämistä varten siellä esitettiin 3D-elokuva, joka oli jo ennenkin tunnettu vaikuttavasta tuotannostaan: George Lucas oli suunnitellut sen, Francis Ford Coppola ohjannut, ja pääosassa oli Michael Jackson. Kyllä vain! Suosittu vetonaula, mutta se jouduttiin sulkemaan 17. elokuuta 1998, jotta tilaa voitiin käyttää uusille seikkailuille.
Se, mikä teki Captain EO -kokemuksesta ainutlaatuisen, ei ollut pelkästään Michael Jacksonin läsnäolo, vaan hänen erittäin tunnistettava tyylinsä: se oli hybridi-teos, joka yhdisti musiikkivideon, tieteiskirjallisuuden ja futuristisen pop-tarinan. Näyttävät pukut ja tarkat koreografiat, läpitunkeva musiikki, 3D-tehosteet ja galaktinen tunnelma muodostivat visuaalisen elämyksen, joka oli tyypillinen 1980-luvulle. Yksinkertaisesti sanottuna: kyseessä oli huvipuistojen vetonaula, joka erottui joukosta ja uskalsi loistaa kiivaasti omana itsenään.
Yksi tarina, joka elää edelleen, liittyy myös siihen, mitä tapahtui Michael Jacksonin kuoleman jälkeen. Vuonna 2009 elokuvan esitykset pysäytettiin, mutta myöhemmin se palasi esille useissa Disney-puistoissa. Disneyland Parisn alueella Captain EO nähtiin uudelleen 12. kesäkuuta 2010 - 12. huhtikuuta 2015. Se oli kuin nostalginen muisto, kuin alue olisi avannut ajassa pysähtyneen kapulan vuosiksi täynnä lasersäteitä, savua ja futuristisia takkeja.
Jälkeen Captain EO:n Discoveryland siirtyy uusiin virtauksiin ja esittelee jälleen uutta nähtävää, tällä kertaa Discoveryland Teatterissa: Lastenleikit pienesti, kiitos. Tämä on tilateatteriversio suosikkielokuvasta Honey, I Shrunk the Kids, joka suomalaisessa versiossa kulkee nimellä Se pieni mami ja sankarit. Pariisin versio avautui 28. maaliskuuta 1999.
Täällä ei enää pelata tähtituotteisten kappaleiden voimin maailman pelastamiseksi. Yleisö astuu professori Wayne Szalinskin laboratorioon ja joutuukin, varomattaankin, hänen kuuluisan pienentämiskoneensa uhriksi. 3D-elokuvan idea perustui yksinkertaiseen mutta tehokkaaseen konseptiin: luoda katsojille vaikutelma, että he ovat vaihtaneet mittakaavaa. Hiiri saattoi vaikuttaa valtavaksi, koira niiskuttaa kaikkien ihmisten edessä, ja jopa arkipäiväinen esine muuttui yhtäkkiä valtavaksi uhaksi.
Huomionarvoisin tämän nähtävyyden oli yhdistelmä 3D-tekniikkaa ja salinäytäntöjä. Disneyn maailmassa tällaiset esitykset eivät ollut vain katseltavaa — ne oli koettava fyysisesti. Istumapaikat, äänet, sensoriset yllätykset ja synkronoidut tehosteet vahvistivat tunteen jännityksestä ja ilosta. Kyse ei ollut perinteisestä virtuaaliseikkailusta, vaan salista, jossa kaikki oli suunniteltu saamaan vaikutelman siitä, että tapahtumat tulvivat näytön ulkopuolelle. Juuri tämä tekee siitä niin ikimuistoisen monille sukupolville kävijöitä.
Se, mikä yhdistää Captain EO:n ja Chérie, j’ai rétréci le publicin, on periaatteessa se, että niiden sijainnista huolimatta ne pystyvät murtamaan kävijän rajan – siirtymään elokuvateatterin ja nähtävyyden välillä. Toinen vei sinut futuristiseen pop-fantasiaan, jonka hallitsi Michael Jackson. Toinen puolestaan johdatti sinut klassisen tieteiskomedian sydämeen, jonka loi Disney. Kaksi täysin erilaista maailmaa, mutta sama lupaus: olla enää vain katsoja.
Nyt nämä nähtävyydet ovat kadonneet Disneyland Parisista, mutta ne säilyvät vielä fanien mielissä erityisellä paikalla. Ehkä siksi, että ne kertovat ajasta, jolloin Discoveryland uskalsi kokeilla kaikkein oudoimpia, näyttävimmän ja joskus myös herkullisen kitschien kokemuksia. Ja kuvittele sitä – puistossa, jossa voi miettiä, onko se sittenkin Michael Jacksonin musiikkivideon kaltaisessa tilanteessa vai jättiläisen lapsen jalkojen alla, ansaitsee pieni nostalginen taputus takaisin muistojen salin puolella.
Tällä sivulla voi olla tekoälyllä avustettuja elementtejä, lisätietoja täällä.
