Marc Webbin ohjaama musikaaliseikkailu Lumikki, jonka pääosissa nähdään Rachel Zegler ja Gal Gadot, tuo Disneyn klassikon uudelleen elokuvateattereihin 19. maaliskuuta 2025 alkaen. Kävimme katsomassa sen... Lue, mitä mieltä olimme. VAROITUS SPOILEREITA!
Disney jatkaa tunnetuimpien satujensa keksimistä uudelleen... Tuhkimon, Kaunottaren ja hirviön sekä Pieni merenneito-elokuvien jälkeen on nyt vuorossa Lumikki, studion aivan ensimmäinen prinsessa,, jonka ohjaajana toimii Marc Webb, joka tunnetaan muun muassa elokuvista (500) päivää yhdessä jaIhmeellinen hämähäkkimies.
Tässä kunnianhimoisessa hankkeessa, jonka takana onWest Side Storyn () myötä tunnetuksi tullut Rachel Zegler, Gal Gadot nähdään Pahan kuningattaren symbolisessa roolissa ja Andrew Burnap toistaiseksi tuntemattomassa roolissa. Erin Cressida Wilsonin kirjoittama käsikirjoitus lupaa tämän universaalin tarinan uudenlaista käsittelyä säilyttäen samalla alkuperäisen tarinan maagisen olemuksen.
Synopsis: Live-action-versio Disneyn klassikosta Lumikki ja seitsemän kääpiötä.
Lumikki kertoo tarinan samannimisestä prinsessasta, joka tunnetaan kauneudestaan ja puhtaudestaan ja jonka on paettava äitipuolensa, pahan kuningattaren, tuhoisaa mustasukkaisuutta. Lumikki pakenee lumottuun metsään ja tapaa siellä seitsemän kääpiön ryhmän, joka auttaa häntä pakenemaan kuningattaren pahoja suunnitelmia. Tässä elokuvassa tarkastellaan Lumikin selviytymispyrkimyksiä, mutta myös hänen matkaansa kohti itsenäisyyttä ja itsensä löytämistä, ja samalla toistetaan alkuperäisen sarjakuvan kulttimaineeseen nousseita lauluja ja kohtauksia.
Tämä laajalle perheyleisölle suunnattu elokuva on tarkoitettu sekä alkuperäisen sarjakuvan nostalgisille että uusille sukupolville, jotka ovat uteliaita löytämään tämän tarinan modernisoidussa muodossa. Marc Webb on sitoutunut tuomaan nykyaikaisen käänteen vuoden 1937 elokuvan perintöä kunnioittaen, ja Lumikki seuraa Disneyn viimeaikaisten live-action-sovitusten, kutenLeijonakuninkaan ja Aladdinin, jalanjälkiä. Jos pidit näistä nykyaikaisista uudelleentulkinnoista, tämä uusi versio Lumikista kiinnostaa sinua varmasti erityisen paljon. Erityisen innokkaasti odotetaan Gal Gadotin roolisuoritusta pahana kuningattarena, joka lupaa tuoda tähän ikoniseen hahmoon monitahoisen ulottuvuuden.
Marc Webbin ohjaamaLumikki lupaa olla tunteikas musiikkiseikkailu, jossa yhdistyvät nostalgia ja innovaatio. Loistavan näyttelijäkaartin ja rohkean luovan vision ansiosta tämä elokuva voi määritellä tarinankerronnan uudelleen uudelle elokuvakatsojasukupolvelle. Valmistaudu löytämään yksi Disneyn rakastetuimmista tarinoista uudelleen ennennäkemättömänä versiona.
Arvostelumme Lumikki :
Taikapeili, taikapeili seinällä... Taika uudelleen löydetty vai katastrofi...? Me valitsemme toisen vaihtoehdon, teidän majesteettinne... Lumikki ei siis valitettavasti ole menestys monessakaan mielessä. Alkaen sen äärimmäisen huterasta kerronnasta, elokuva tuntuu enemmänkin sadun uudelleenkirjoitukselta kuin adaptaatiolta. Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä enemmän saa vaikutelman, että Disney on ottanut animaatioelokuvasta (ja sadusta) palasia sieltä sun täältä, ja tunkenut ne siihen, mitä studiolla on tarjota, tehdäkseen jotain modernia ja aikaansa vastaavaa, yhteiskunnallisiin kysymyksiin vastaavaa... Periaatteessa miksei, kulttimaineessa oleva animaatioelokuva on edelleen vanhentunut välittämänsä mielikuvan suhteen, mutta ongelma : Koherenssi katoaa koko ajan, kun elokuva yrittää irrottautua kunnianosoituksesta, jota se haluaa osoittaa, ja samalla tarjota jotain modernia. Tuloksena on kohtauksia, jotka joskus seuraavat toisiaan ilman siirtymää tai selitystä siitä, miten siirrytään tilanteesta toiseen (kuningatar, joka päättää lähteä etsimään Lumikkia ja joka valmistaa hänelle juomaa ilman, että tiedämme miksi, vaikka sarjakuva selittää sen hyvin...). Animaatioelokuvaan perehtyneille se on ihan ok, vaikka se onkin omituinen, mutta nuoremmille katsojille, jotka ovat vasta tutustumassa elokuvaan, sitä on vaikea ymmärtää.
Viesti, joka on pielessä?
Elokuva tuntuu esittävän tämän väitteen kovaan ääneen (ainakin ennen elokuvaa antamissaan lausunnoissa), joten mennäänpä perille. Ongelma on siinä, että vaikka kyseinen viesti (eli se, että kiltteys ratkaisee kaikki ongelmat... Yksinkertaistamme asiaa, mutta se on ajatus), joka toimii erinomaisesti sadussa, on tosielämässä äärimmäisen naiivi ja jopa vastakkainen. Kuvitelkaa, että aseellinen konflikti ratkaistaan hyvillä tunteilla... Okei, liioittelemme hieman, se on lapsille suunnattu satu, ja se kannustaa heitä olemaan ystävällisiä toisilleen, mutta elämän todellisuus ja erityisesti sen väkivaltaisuus heidän iässään ei selvästikään ole satu.
Pysytään elämän väkivallassa... Elokuva ei edes valmista katsojaa siihen, sillä se on lievennetty äärimmilleen, välttäen mahdollisimman monen ihmisen järkyttämistä, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä. Kuningattaren laatikossa oleva peuran sydän korvataan omenalla, prinssi Hurmaava korvataan rosvolla ja niin edelleen. Kehitetään hahmoja, jotta vältetään häirinnän tai leimautumisen sudenkuopat, ilmeisesti ja aivan oikein, mutta valitettavasti ei ihan miten tahansa. Ei esimerkiksi näytetä kyseistä sydäntä (muistakaa, että tarinassa se on villisian sydän ja maksa), vaikka se on mahdollista, ja sarjakuvassa se onnistuu hyvin... Miksi siis korvata se omenalla ja näyttää se? Vain yksi esimerkki monien joukossa.
Tämän lisäksi elokuva on täynnä täysin poikkeavia yksityiskohtia(Spoilerivaroitus: seitsemällä kääpiöllä on taikavoimia, Dopey puhuu, Lumikki ei saa lasiarkkua jne.), jotka eivät lisää tarinaan yhtään mitään. Se saa ihmettelemään, miksi...
Mielenkiintoinen näyttelijäkaarti
Näyttelijäkaarti on hieman parempi: Gal Gadot loistaa Pahana kuningattarena, jonka asenne on erityisen vakuuttava ja jopa pelastaa elokuvan. Hän on ainoa hahmo, joka pääsee lähelle sarjakuvahahmoa (vaikka hänen suorituksessaan onkin puutteita). Hyvää musiikkia auttavat erityisen upeat puvut, jotka ovat hyvin lähellä animaatioelokuvan pukuja.
Mitä tulee Rachel Zegleriin, hän ON Lumikki, eikä kukaan voi koskaan ottaa sitä häneltä pois. Mutta hänen hahmonsa, joka on repaleinen vuoden 1938 elokuvan kunnianosoituksen ja nykyaikaisemman näkemyksen välillä, on melko huonosti kirjoitettu, eikä hän koskaan oikeastaan tee valintaa. Näyttelijäparka tekee parhaansa niillä rajallisilla resursseilla, joita hänelle annetaan, mutta onnistuu silti tekemään vaikutuksen, erityisesti lauluosuuksissa. Aivan jumalallinen ääni tällaiselle kulttihahmolle... Mitä muuta voisi toivoa!
Seitsemän kääpiön kohdalla olisimme toivoneet oikeita näyttelijöitä CGI-hahmojen sijaan, mutta ymmärrämme valinnan, erityisesti sen, miten heidän kasvonsa ja ilmeensä on esitetty. Simplet on erityisen koskettava, ja elokuva palauttaa hänen kuvansa antamalla hänelle enemmän syvyyttä... mutta lopulta se pilaa kaiken, kun hänestä tehdään puhuva (Simplet ei puhu, se on hänen tilansa, siitä hän sai nimensä). Se on sääli, mutta se on tietoinen valinta, ja me hyväksymme sen. Muu näyttelijäkaarti sen sijaan on tarpeeton.
Tarina, joka sekoittaa kaiken ja sotkee jalkansa mattoon...
Jopa tarina on sekava. Lumikki, jonka on tarkoitus jäädä vain yhdeksi yöksi seitsemän kääpiön luokse, viettää aikaansa edestakaisin, välillä pakenee kuningatarta, välillä auttaa rosvoja... Se on kuin vaudevillenäytelmä. Suuri siivouskohtaus seitsemän kääpiön kanssa tapahtuu heidän kanssaan, ja vasta sitten, kun he huomaavat, että hän on muuttanut heidän luokseen... Eli hyvä on, viestin takana on, mutta on olemassa syy, miksi tapahtumat tapahtuivat niin kuin tapahtuivat.
Sama pätee myös jodlaavaan juhlakohtaukseen, joka tapahtuu hänen vierailunsa jälkeen rosvojen luona, jotka kääpiöt toivottavat hänet tervetulleeksi tänne. Jatketaan: omenaan pureuduttuaan Lumikki herää hyvissä ajoin ennen kuningattaren kuolemaa, vain siksi, että he kohtaavat toisensa... Ja tämä on vastoin sekä sarjakuvaa että tarinaa. Asioiden muuttaminen on ihan hyvä asia, mutta sen on oltava johdonmukaista kerrotun tarinan kanssa. Ja se on monimutkaista. Lyhyesti sanottuna, kaikki menee sekaisin, eikä parempaan suuntaan.
Peiliin, peiliin... Onneksi kaikki ei ole pelkkää synkkyyttä!
Tähän mennessä maalaamamme kuva ei ole aivan ruusuinen... mutta se ei ole pelkkää synkkyyttä. Ensimmäiset viisitoista minuuttia ovat erityisen hyviä, täynnä viittauksia animaatioelokuvaan, ja ne luovat paljon paremmat puitteet kuin sarjakuva laajentamalla Lumikin alkuperän kirjoa. Se on todellinen bonus, ja jopa todellinen tuulahdus ensimmäisestä laulusta, uudesta laulusta, jonka pitäisi toimia hyvin nuoremman yleisön kanssa.
Osa repliikeistä on myös erityisen hyvin tahdistettuja. Ajattelemme erityisesti Grumpya, joka sanoo yhdessä vaiheessa englanniksi yhdelle seuralaiselleen : "Kerro minulle lisää tuosta harjasta, niin työnnän sen sinne, minne aurinko ei koskaan paista ", samalla tietysti laulaen. Maukasta!
Mitä tulee erikoistehosteisiin, ne ovat melko hyviä. Rakastamme kohtausta, jossa Lumikki pakenee metsään metsästäjän hyökättyä hänen kimppuunsa. Esteettisesti se on todella kaunis, kohtaus pelaa hyvin väreillä ja kunnioittaa sarjakuvan pelottavaa puolta. Se on hiottu estetiikka, joka näkyy koko elokuvassa.
Jotkut tarinaan tehdyistä muutoksista, vaikka niistä voidaankin kiistellä, ovat loppujen lopuksi hyviä ideoita. Esimerkiksi kuningattaren kuolema on tässä yhteydessä järkevämpi. Hyvin symbolinen kuolema, joka on lopulta hienosti harkittu. Lyhyesti sanottuna hyvä pointti.
Laulujen osalta on paljon syötävää ja paljon juotavaa: toisaalta Disney polkee perintöään poistamalla suurimman osan alkuperäisistä lauluista, puhumattakaan tunnetuimmista, ja toisaalta se tarjoaa uusia lauluja, jotka ovat merkityksellisiä tai jotka täydentävät vanhoja lauluja älykkäästi. Näin kappale "Un jour mon prince viendra..." katoaa kokonaan (ei prinssiä, ei siis myöskään laulua). Se on suuri häpeä, kun ottaa huomioon, että laulu on ehkä tunnetuin koko Disney-ohjelmistossa (lukuun ottamatta Lumikuningatarta, joka on paljon tuoreempi elokuva).
Kääpiöiden tirolilaiskulkue (jodlaten) vihelletään pois 30 sekunnissa. Toisaalta Heigh-Ho (toinen erittäin kuuluisa laulu animaatioelokuvasta) on loistavasti uudelleen painettu, jolloin jokainen kääpiö voidaan esitellä yksitellen. Kyseinen kohtaus on myös erittäin kaunis, sillä kaivoksen arkkitehtuurissa yhdistyvät hyvän sadun arvoinen lumottu luola ja "kääpiöarkkitehtuuri" suoraan Taru sormusten herrasta, viivoittain. Yllättävä ja tervetullut taiteellinen valinta.
Loppujen lopuksi sotkuinen elokuva...
Mutta kaikki nämä hyvät puolet eivät riitä pelastamaan elokuvaa, jossa on liikaa aukkoja ja epätarkkuuksia. Se on sääli, koska se on dynaaminen ja hyvin etenevä. Se on elokuva, joka tietysti vetoaa ehdottomiin faneihin, mutta ei elokuvaharrastajiin, jotka etsivät johdonmukaista tarinaa ja muita sopeutumisajattelijoita sanan varsinaisessa merkityksessä.
Toisaalta, tässä on kutsu: jos haluat nähdä aidosti modernin Lumikin, joka kunnioittaa alkuperäistä Disney-hahmoa, mene sen sijaan katsomaan Once Upon a Time-sarjaa... ABC:n ja Disneyn sarja, joka on katsottavissa Disney+ -palvelussa ja jonka pääosassa Ginnifer Goodwin esittää Lumikkia/Mary Margaret Blanchardia, vastaa tähän haasteeseen loistavasti. Muussa tapauksessa sinun on tyydyttävä kulttimaineeseen nousseeseen animaatioelokuvaan, joka on myös saatavilla Disney+:ssa. Ja jos haluat päättää itse, elokuvateattereiden ovet ovat sinulle avoinna.
Mitä elokuvia näet elokuvateatterissa maaliskuussa 2026?
Mitä elokuvia näet elokuvateatterissa maaliskuussa 2026?
Toimintaleffat ja menestyselokuvat, jotka kannattaa nähdä elokuvateatterissa
Minkä elokuvan haluat nähdä tänään elokuvateatterissa? Ideamme elokuvanäytöksiä varten
