Vanhan kylän ja Cergy uusien kaupunginosien välissä, Oisen oikealla rannalla, tämä puiden reunustama puisto sekä tämän vaatimaton asuinrakennus, se teatterin ja elokuvan legendan, muodostavat rauhallisen saaren nykypäivän kaupungistuneen ympäristön keskelle. Sijainti on merkitty Alueellisesti merkittävä kulttuuriperintö -tunnuksella Île-de-France -alueen toimesta, joka näkee sen edustavan paikallista ja kulttuurihistoriallista perintöä Île-de-Francella. Mutta mikä on tämän paikan tarina, joka on pitkään pysynyt katseilta piilossa?
Sen nimi viittaa tietenkin Anneen ja Gérard Philipeen, jotka ostivat kiinteistön vuonna 1954. Gérard Philipe, sodan jälkeisen Ranskan teatterin ja elokuvan keskeinen hahmo, sekä Anne Philipe, kirjallisuuden nainen ovat jättäneet paikkakuntaan pysyvän jälkensä, niin että paikka kantaa heidän nimensä tänä päivänä. Mutta talo on vanhempi: se on rakennettu hiotusta kivestä 1800-luvulla vanhojen vihannesparterien päälle, ja sen ympäristö säilyttää myös Vauréalin linnan sekä alueen puuhistorian jäänteitä 1700-luvun lopulta.
Tämä alueellisesti arvostetun Patrimoine d’intérêt régional -merkinnän saanut talo erottuu sekä arkkitehtuuriltaan että tunnelmaltaan. Talon pääosa muodostaa keskusrakenteen, jota aikoinaan palveli kaartuva rautaportainen portaikko, ja jota ympäröivät kaksi hieman pullistevaa paviljonkia sekä kupoisten kattojen aukkoihin kierteiset korkeat vinttikamerat. Sen edustalle levittäytyy suuri, kastanjapuita reunustava allée, joka johtaa kukkakudelmalla koristeltuun esilleasetteluun. Paikka tarjoaa myös vahvan muistihistorian: pariskunta on muokannut taloa 1950-luvun makuun, muuttaen muun muassa avauksia ja julkisivua, ja isännöinyt siellä taiteilijoita ja kirjailijoita kuten Jean Vilar, Agnès Varda, René Clair sekä Georges Perros.
Sivusto kertoo yhtä aikaa useista aikakausista: siitä, millainen Cergy oli ennen uuden kaupungin syntyä, sitten 1950-luvun taiteilijatalon aikakaudesta sekä lopulta nykypäivän yleisölle mitoitusta, uudelleen hahmotettavaa perintöä. Vuonna 1973 talo ja sen puisto myytiin valtiolle, ja ne siirtyivät kunnan omistukseen vuonna 2000. Siitä lähtien kaupunki on ajanut kunnostusprojektia, jonka tavoitteena on muuttaa paikkasta muistopaikka, turistikohde sekä luovan toiminnan ja kansanopetuksen kehittämiskeskus.
Tällä hetkellä talo ei ole vielä julkisesti avoinna, vaikka meitä kuiskutellaan siihen pian avautuvan. Puisto on ajoittain käytettävissä kulttuuritapahtumien yhteydessä, ja siellä jatkuu vihannesten viljely sekä mehiläishoitotoiminta. Odotellaan siis aurinkoisia päiviä, jotta tämä ainutlaatuinen kulttuuriperintö pääsee yleisön nähtäville!
