Pariisin 16. kaupunginosassa, Eiffel-tornia vastapäätä sijaitsevaan upeaan puutarhaan kätketty Maison de Balzac on yksi pääkaupungin vähän tunnetuista aarteista. Ei ole parempaa tapaa tutustua kirjailijan ainoaan Pariisin kotiin, joka on yhä nähtävillä, kuin Nuit des Musées -tapahtuma ! Tämä kulttuuritapahtuma järjestetään joka vuosi keväällä, ja sen ohjelmassa on ilmaisia iltakäyntejä, joihin liittyy usein myös erityistapahtumia. Se on epätavallinen tapa uppoutua kulttuuriperintöömme.
Maison de Balzac, kuuluisan kirjailijan koti, ja sen salainen puutarha, josta on näkymät Eiffel-tornille.
Maison de Balzac, yksi kuuluisan kirjailijan kodeista, on yksi pääkaupungin kirjallisuuden helmistä, joka sijaitsee Pariisin 16. kaupunginosassa. Tässä talomuseossa on myös uskomaton puutarha, josta on näkymä Eiffel-tornille, sekä kahvila. [Lue lisää]
Tänä lauantaina 23. toukokuuta 2026 Balzacin muistomuseo kutsuu meitä nauttimaan Pariisin Museoiden yön 22. painoksesta. Tulkaa ihailemaan taloa, jossa koko Inhimillinen komedia on viimeistelty, ja antakaa itsenne täyttyä erään Ranskan suurimman kirjailijan hengen.
Maison de Balzacissa on lukuisia taiteilijan ja hänen hahmojensa muotokuvia sekä maalauksia, kaiverruksia ja piirroksia. Museo antaa meille tuoreen katsauksen Balzacin mestariteokseen ja saa meidät haluamaan lukea kaikki hänen romaaninsa uudelleen!
Museoiden yön 2026 puitteissa Balzacin talo antaa poikkeuksellisen yötilaisuuden, joka on avoinna klo 22:een saakka.
« Un malheur auquel un homme de bonne compagnie ou une femme à la mode ne peut échapper, c’est d’assister à une lecture au salon » ([Balzac], La Mode, 20 novembre 1830)
1900-luvun alun salongit ovat keskeisessä asemassa ajatustenlevityksessä. Ateistit? Ei. Ne ovat 1700-luvun sosiaalisuuden perillisiä, mutta kehittyvät niin, että kirjallisuudelle ja taiteelle annetaan aiempaa enemmän sijaa – eikä turhamaisuudelta kuitenkaan kokonaan suljeta pois tilaa. Niistä tulee cenakel, termi, joka on keksitty Sainte-Beuve’n toimesta ja omaksuttu Hugon toimesta. Balzac yrittää oman cenakelinsa Illusions perdues -romaanissa, Daniel d’Arthezin ympärillä.
Siellä käydään keskustelua, lauletaan, tanssitaan ja lausutaan runoja; ennen kaikkea testataan teoksia. Läsnäolon paikkana salongit ovat kirjailijalle ensikontakti yleisöön ennen painovalmiutta: valittu yleisö, Pariisin älyn eliitti, joka kykenee levittämään ja säteilemään teosta.
Lors de cette nouvelle Nuit des musées, vous serez invités à parcourir avec Balzac, en littérature et en musique, quatre salons qui ont marqué l’époque romantique : le salon de Juliette Récamier à l’Abbaye-aux-Bois, le salon de Charles Nodier à l’Arsenal, le cénacle de Victor Hugo, rue Notre-Dame-des-Champs ou encore le salon de Delphine de Girardin. Samantha Caretti, lectrice et Florence Hennequi, violoncelliste, s’attacheront à faire revivre chacun de ces salons de l’époque romantique et à évoquer la présence de Balzac au cœur de ces sociabilités littéraires et artistiques qui furent aussi le lieu d’amitiés durables.
Samantha CARETTI
Docteure en ranskankielisestä kirjallisuudesta ja modernien kirjoitusten professorin virkatehtävissä, Samantha CARETTI on omistanut väitöskirjansa Ranskan romantiikan kirjallisuudelle palautuksena, Restauros-aikakauden aikana, sekä kirjoittanut lukuisia artikkeleita tuon ajan kirjoittajista, kuten Balzacista L’Année balzacienne -julkaisussa, 2002 (« “L’union fait la force” : Balzac, collaborateur de l’entreprise romantique »).
Hän ajaa 1800-luvun kirjallisuuden tuntemuksen ja levityksen puolesta; hän on Custine-ystävien seuran puheenjohtaja, Chateaubriandin seuran varapuheenjohtaja, CL19:n (Comité de Liaison des associations dix-neuviémistes) pääsihteeri, järjestää lukuisia kirjallisia ja taiteellisia tapahtumia ja osallistuu konsertti-luentoihin.
Florence HENNEQUIN
Keskellä erottuvaa uraa Pariisin Kansallisen konservatorion jälkeen Florence Hennequin liittyy Bretagne’n alueen Risteille Orkesteriin. Kuuden vuoden sinfonia-musiikin jälkeen hän palaa Pariisiin ja laajentaa musiikillisia näkökulmiaan; hän esiintyy muun muassa Pariisin Kansallisoopperassa sekä lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä orkestereissa jaensembloissa.
Monipuoliset makumieltymykset vievät hänet samanaikaisesti musiikkiteatterin pariin (Palais de Chaillot, Châtelet, Opéra-Comique, Mogador-teatteri, Marigny, Comédie-Française). Hän esiintyy säännöllisesti kamarimusiikissa Ranskan Kansallisorkesterin muusikoiden kanssa. Tällä hetkellä kiertueella „Les Misérables“ -esityksen kanssa, hän esiintyy Montparnasse-teatterissa Françoise Gillardin ohjaamassa esityksessä „La ballade de Souchon“ Comédie-Française -yhteistyössä.
19h15-19h45 : Salon de Madame de Récamier
20h-20h30 : Salon de Charles Nodier
20h45-21h15 : Salon de Victor Hugo
21h30-22h00 : Salon de Delphine de Girardin
« Ei mikään onnettomuus, josta menestyväkin seurapiirikettu voi välttyä, on saada kuulla lukua lounge-tilaisuudessa » ([Balzac], La Mode, 20.11.1830)
19. vuosisadan salonit ovat keskeisessä asemassa ajattelun leviämisessä. 1700-luvun sosiaalisen kanssakäymisen perinnön kantajina ne kehittyivät niin, että kirjallisuudelle ja taiteelle annettiin entistä enemmän tilaa kuin ajankuluksi koetulle julkisuudelle — eikä sitä kuitenkaan jätetty syrjään. Niistä tuli uudelleen nimettyinä cénacle, käsite joka on jäljennetty Sainte-Beuven ja jonka on omaksunut Hugo. Balzac itse hahmotti Centralresessä Illusions perdues -teoksessaan cenacle-tilan Daniel d’Arthez’n ympärille.
Siellä keskustellaan, lauletaan, tanssitaan ja lausetaan; ennen kaikkea valvotaan, laatuarvotaan ja testataan tekijöiden teokset. Läsnäolotilaisuus on lukupaikka ja väittelyareena, joka tarjoaa kirjailijalle ensiväylän ennen julkaisua: valikoidulle yleisölle, Pariisin älymystön parhaaksi reputoidulle kuulijakunnalle, joka voi levittää ja kiilottaa työnsä näkyvyyttä.
Uuden Vierailun yöhön johdattelevassa museoviikossa pääsemme Balzacin mukana neljään romanttiseen aikaan merkitsevään salaattiin, kirjallisuuden ja musiikin kautta: Juliette Récamierin salonki Abbaye-aux-Boisissa, Charles Nodierin salonki Arsenalissa, Victor Hugon cénacle ja Delphine de Girardin salonki Notre-Dame-des-Champs -kadulla. Samatha Caretti, lukija, ja Florence Hennequin, sellisti, elävöittävät kunkin ajan salonkeja ja tuovat esiin Balzac’n läsnäolon näissä kirjallisuuden ja taiteen sosiaalisissa paikoissa, jotka olivat myös kestoystävyyksien kehto.
Samantha CARETTI
Ranskan kirjallisuuden tohtori ja moderneiden aineiden maisteriopintojen professori Samantha CARETTI on omistanut väitöskirjansa Restauraation ajan ranskankieliselle romantiikalle sekä lukuisat artikkelit tuon ajan kirjailijoista, muun muassa Balzacista L’Année balzacienne -julkaisussa vuonna 2002 (« “L’union fait la force” : Balzac, collaborateur de l’entreprise romantique »).
Hänen aktiivisuutensa suuntautuu 1800-luvun kirjallisuuden tuntemuksen ja levittäytymisen edistämiseen; hän on Custine-yhdistyksen ystävien puheenjohtaja, Chateaubriand-yhdistyksen varapuheenjohtaja sekä CL19:n (Comité de Liaison des associations dix-neuviémistes) sihteeri. Hän järjestää lukuisia kirjallisia ja taiteellisia tapahtumia sekä osallistuu lukukonsertteihin.
Florence HENNEQUIN
Pariisin Kansallismusiikkikoulusta erinomaisesti valmistunut Florence Hennequin liittyy Bretagne–Kaupungin Orkesteriin. Kuuden seuravana lukuvuotena sinfoninen musiikki on ollut hänen elämänsä keskiössä, mutta hän palaa myöhemmin Parisiin laajentaen musiikillisia horisonttejaan. Hän esiintyy muun muassa Pariisin Kansallisoopperassa sekä sekä monissa kansallisissa ja kansainvälisissä orkestereissa ja ryhmissä.
Hänen moniääniset makunsa johtavat häntä samalla musiikkiteatterin pariin (Palais de Chaillot, Châtelet, Opéra-Comique, Mogador-teatteri, Marigny, Comédie-Française). Hän soittaa säännöllisesti kamarimusiikkia Ranskan Kansallisorkesterin muusikoiden kanssa. Tällä hetkellä hänen kiertueensa jatkuu ja hän esiintyy Montparnasse-teatterissa „La ballade de Souchon“ -esityksessä Comédie-Française’n kanssa, ohjauksesta vastaa Françoise Gillard.
19.15-19.45: Madame de Récamierin salonki
20.00-20.30: Charles Nodierin salonki
20.45-21.15: Victor Hugon salonki
21.30-22.00: Delphine de Girardinin salonki
« Malja, jolta sievä seura ei voi pakoon päästä, on se, että joutuu seuraamaan salonissa tapahtuvaa lukua » ([Balzac], La Mode, 1830-11-20)
19. vuosisadan salongit tunnusmerkeiltään määrittivät ajattelun levittämistä: ne ovat XVIII-luvun seurustelun perillisiä, mutta ne kehittyvät siten, että kirjallisuudelle ja taiteelle annetaan enemmän tilaa kuin seurapiirien hurskaalle pyörittelylle — ilman, että tuo viimeksi mainittu kokonaan maalataan pois. Niille annetaan uudelleennimeäminen cenacle, termi, jonka Sainte-Beuve keksi ja jonka Hugo otti käyttöön. Balzac itse kuvittelee cenaclen teoksessaan Kadonneet illuusiot, sen ympärille Daniel d’Arthez’n ympärille.
Siellä keskustellaan, lauletaan, tanssitaan, julistetaan; ennen kaikkea siellä testataan teoksia. Luvattuina paikkoina lukuille ja väitelauseille salonki tarjoaa kirjailijalle ensikäden yleisön ennen kustantamista: valikoituneen joukon, joka muodostaa Pariisin älyllisen eliitin ja jolla on voima levittää ja levitä laajemminkin.
Tämän uuden museoyön myötä teille tarjoutuu mahdollisuus seurata Balzacia sekä kirjallisuudessa että sävellyksessä neljää romanttisella aikakaudella vaikuttanutta salonkia: Juliette Récamierin Abbayen-aux-Boisinsalonkia, Charles Nodierin Arsenalissa pitämää salonkia, Victor Hugon cenaclea Notre-Dame-des-Champsin kadulla sekä Delphine de Girardin salonki. Samantha Caretti, lukija, ja Florence Hennequin, sellisti, pyrkivät herättämään eloon jokaisen näistä romantiikan ajan salonkeista sekä tuomaan Balzacin läsnäolon näiden kirjallisten ja taiteellisten seurapiirien ytimeen, jotka olivat myös kestoa ystävyyssuhteiden paikkoja.
Samantha CARETTI
Ranskan kirjallisuuden tohtori ja modernien ylioppilaskirjojen professori, Samantha CARETTI on tehnyt väitöskirjansa Restauraation ajan Ranskassa vaikuttavasta romantiikan kirjallisuudesta sekä kirjoittanut useita artikkeleita aikakauden kirjailijoista, mukaan lukien Balzac L’Année balzacienne -lehdessä, 2002 (« “L’union fait la force” : Balzac, romantiikan yrityksen yhteistyökumppani »).
Rautaisia vaihtoehtoja sekä 1800-luvun kirjallisuuden tuntemuksen ja levittämisen puolesta hän on puolisonsa kanssa mukana Custinen ystävyysyhdistyksen puheenjohtajana, Chateaubriandin seuran varapuheenjohtajana, CL19:n (Keskusteluverkoston neuvosto) sihteerinä sekä järjestää lukuisia kirjallisia ja taiteellisia tapahtumia sekä osallistuu konsertti-lukuintoihin.
Florence HENNEQUIN
Pariisin Kansalliskonservatorion loistokkaan lopputuloksen jälkeen Florence Hennequin liittyy Bretagen alueen orkesteriin. Kuuden vuoden sävellyksellisen sinfonisen musiikin jälkeen hän palaa Pariisiin löytääkseen uusia musiikillisia horisontteja. Hän esiintyy muun muassa Pariisin Kansallisoperaassa sekä useissa kansallisissa ja kansainvälisissä orkestereissa ja yhtyeissä.
Kiehtovat musiikkimakunsa vievät hänet rinnalla teatterin maailmaan (Palatsi de Chaillot, Châtelet, Opéra-Comique, Mogador-teatteri, Marigny, Comédie-Française). Hän soittaa säännöllisesti kamarimusiikkia Ranskan Kansallisorkesterin muusikoiden kanssa. Tällä hetkellä kiertueella Les Misérablesin kanssa, hän esiintyy Montparnasse-teatterissa Francesca Gillardin ohjaamassa La ballade de Souchon -Show’ssa Comédie-Française -yhteistyönä.
19:15-19:45 : Madamo D. Récamierin salonki
20:00-20:30 : Charles Nodierin salonki
20:45-21:15 : Victor Hugon salonki
21:30-22:00 : Delphine de Girardinin salonki
« Onnettomuus, josta ihmisellä seurapiireissä onnettomuuksilta välttyä ei voi, on päästä mukaan salonin lukutaitoon » ([Balzac], La Mode, 1830-11-20)
19. vuosisadan salonit olivat ajattelun levittämisen keskeinen voimanpesä. 1700-luvun seurapiirien perinnettä kantavina ne kehittyivät niin, että kirjallisuudelle ja taiteelle annettiin yhä enemmän tilaa, samalla kun maailman menoa ei täysin unohdettu. Niistä tuli cenaclea nimellä, jonka Sainte-Beuve keksi ja jonka Hugo otti kiinnitysruatukseen. Itse Balzac kuvattelee Illusions perdues -teoksessaan cenaclen Daniel d’Arthezin ympärille.
Siellä vaihdetaan ajatuksia, lauletaan, tanssitaan ja defiloidaan; ennen kaikkea koetellaan taidetta omilla teoksilla. Luku- ja keskustelupaikkana salon antaa kirjailijalle ensisuorana yleisön ennen painettua julkaisua: valikoidun väen, Pariisin älymystön, joka osaa levittää ja kiinnittää teoksen säteilyä.
Tämän uuden Museon yön yhteydessä teitä kutsutaan tutkimaan Balzacin kanssa neljää salonkia, jotka määrittivät romantiikan aikakauden sekä kirjallisuudessa että musiikissa: Juliette Récamierin salongti Abbaye-aux-Boisissa, Charles Nodierin salongin Arsenalissa, Victor Hugon cenaccle(r) Notre-Dame-des-Champsin kadulla sekä Delphine de Girardin salonki. Samantha Caretti, lukija, ja Florence Hennequin, cellisti, pyrkivät herättämään näiden romantiikan ajan salonkien eloon ja valottamaan Balzac’n läsnäoloa näiden kirjallisen ja taiteellisen seurustelun ytimessä, joka oli myös kestäviä ystävyyksiä varten.
Samantha CARETTI
Ranskan kirjallisuuden tohtori ja modernien aineiden professorin virkaa hoitanut Samantha CARETTI on omistanut väitöskirjansa Restauration-ajan Ranskan romanttiselle kirjallisuudelle sekä lukuisaa kirjoittajapainotteista artikkelikokoelmaa 1800-luvun kirjailijoista, mukaan lukien Balzac L’Année balzacienne -julkaisussa vuonna 2002 (« “Yhteenliittymä on voimaa”: Balzac romanttisen liiketoiminnan tekijänä »).
Kantaakseen tietoisuutta ja 1800-luvun kirjallisuuden levittämistä hän toimii Custine-ystävien seuran puheenjohtajana, Chateaubriandin seuran varapuheenjohtajana, CL19:n (Kymmenes vuosikymmenien yhdistysten liito) sihteerinä sekä järjestää lukuisia kirjallisia ja taiteellisia tapahtumia sekä osallistuu konserttikirjoituksiin.
Florence HENNEQUIN
Pariisissa Conservatoire National de Parisissa menestyksekkäästi opiskellut Florence Hennequin liittyy Bretagen alueen Orkesteriin. Kuuden vuoden sinfonisen musiikin jälkeen hän palaa Pariisiin ja avaa itselleen uusia musiikillisia ulottuvuuksia. Hän esiintyy muun muassa Pariisin National Operassa sekä useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä orkestereissa ja ryhmissä.
Monipuoliset musiikkimauninsa vievät hänet myös musikaalisen teatterin pariin (Palais de Chaillot, Châtelet, Opéra Comique, Mogadorin teatteri, Marigny, Comédie-Française). Hän esiintyy säännöllisesti kamarimusiikkia Ranskan Kansallisen Orkesterin muusikoiden kanssa. Tällä hetkellä hänen kiertueensa on “Les Misérables” -esityksen myötä; hän esiintyy Montparnasse-teatterissa Françoise Gillardin ohjaaman Comédie-Française -komedian “La ballade de Souchon” lavalla.
19.15-19.45 : Madame de Récamierin salonki
20.00-20.30 : Charles Nodierin salonki
20.45-21.15 : Victor Hugon salonki
21.30-22.00 : Delphine de Girardinin salonki
Olitpa sitten kirjailijan ehdoton fani tai utelias tutustumaan tähän ranskalaiseen kirjailijaan, kannustamme sinua vierailemaan Maison de Balzacissa Nuit des Musées -tapahtuman aikana! Mennäänkö, ystävät?
Päivämäärät ja aikataulut
Sillä 23. toukokuu 2026
Paikka
Balzacin talo
47, rue Raynouard
75116 Paris 16
Hinnat
Ilmainen
Virallinen sivusto
www.maisondebalzac.paris.fr
Maison de Balzac, kuuluisan kirjailijan koti, ja sen salainen puutarha, josta on näkymät Eiffel-tornille.
